nugaa

Pitääkö aina uudistua?

Uudistumiskykyä ja -halua pidetään yleisesti hyvinä ominaisuuksina niin yksilöille kuin yhteisöillekin. Itsekin koen olevani uudesta innostuva ja helposti muutokseen taivuteltava, jos asia kunnolla perustellaan.

Tänään kuitenkin mietin, pitääkö AINA uudistua.

Eilen illalla nimittäin silmäilin ystävänpäivämuistamiseksi saatua suklaarasiaa ja melkein vedin iltateen väärään kurkkuun, kun huomasin rasian kyljessä tekstin ”30 nugaakonvehtia”. Missä välissä nougatista on tullut nugaa?

Kysyin googlelta.

Wikisanakirja kertoo nugaan olevan ”lausumisen mukainen kirjoitusasu sanalle nougat”. Kielitoimiston sanakirja tuntee ja tunnistaa sanan ’nugaa’ sekä neuvoo sen taivutuksessa. Kielitoimiston ohjepankki tietää nugaan erikoislainaksi, joiksi ”kutsutaan lainasanoja, jotka ovat osin mukautuneet suomen kieleen mutta saattavat sisältää suomen äännejärjestelmälle vieraampia äänteitä”.

En kestä. Koskahan kirjoitusasuna hyväksytään ’nukaa’, sopiihan se suomalaiseen suuhun vielä nugaatakin paremmin?

Ymmärrän, että kieli muuttuu maailman mukana. Uusia sanoja tarvitaan ja vanhojen kirjoitusasuja muokataan. Barrikadille hyppään siinä vaiheessa, kun uudet muodot uhkaavat syrjäyttää vanhat ja hyvin toimivat.

Minulla on oikeus olla niitä, jotka alkavat tehdä jotakin. Ja niitä, jotka kiipeävät vuorelle mutta harmittelevat taskun vuoriin tullutta reikää. Jatkossa taidan ostaa myös nougatkonvehteja.