Suurimmat oivallukset

Yrittäjä avautuu: kohti uusia onnistumisia

Ehei, en ole hylkäämässä vuosi sitten alkanutta yrittäjä-uraani. Päinvastoin, tästähän se vasta alkaa!

Olin tammikuussa puhumassa aikuiskoulutuskeskuksen yrittäjäkurssilaisille omista kokemuksistani asiantuntijayrittäjänä. Tilaisuus pakotti minut käymään läpi ensimmäisen yrittäjävuoteni haasteita, ilonaiheita ja jatkosuunnitelmia. Avainsanoiksi puheissani nousivat ”suurimmat oivallukset” ja omaksi yllätyksekseni ”tulevaisuuden haaveet”. Lähtökohdat yrittäjyydelle olivat kohdallani hyvin maltilliset – ja yhtäkkiä juttelen ventovieraille ihmisille ääneen yrittäjyyteen liittyvistä haaveistani, huh!

Kuten todettu, ryhdyin yrittäjäksi varsin maltillisin tavoittein. Ajattelin, että kerrytän asiakaskuntaani vähitellen. En myöskään miettinyt palveluiden tuotteistamista kovin tarkasti, sillä tokihan olin valmis tekemään sitä mitä tarvitaan. Aluksi oli kaksi asiakasta. Sitten tuli kolmas ja neljäs ja vielä pari lisää. Käsistäni lähti vuoden aikana sivutolkulla tekstiä esimerkiksi paperikonekudoksiin, järjestötoimintaan, koulutukseen ja tutkimukseen, informaatioteknologiaan, mainosmyyntiin, energiaan sekä rakennusalaan liittyen.

Yrittäjyys sinänsä ei eroa tavallisesta elämästä mitenkään: ylämäkeä seuraa aina alamäki, välillä suunta on hukassa ja risteyskohdissa on luotettava, noh, intuitioon, kun karttaa ei ole käsillä. Nokka kohti uusia onnistumisia siis!

Yrittäjä ei ole koskaan valmis

Niistä oivalluksista.

Niin paljon kuin kirjoittamisesta pidänkin, olen alkanut kaivata myös muuta. Vähitellen olen oivaltanut, että jatkuvuuden kannalta olisi mielekkäämpää tuottaa muutakin kuin huomispäivän kierrätyspaperia. Jotain pysyvää. Tuohon oivallukseen liittyy ajatus siitä, että yrittäjänä toimiminen on jatkuvaa muutosta. Yrittäjän ei tarvitse koskaan olla valmis. Edelleen kirjoitan ja pidän siitä, mutta yritykseni tuotekehitysosastolla työskennellään myös. Aika näyttää, mitä tuutista putkahtaa.

Haaveita vai tavoitteita?

Toisen toimintavuoteni aluksi kirjasin mieleni muistikirjaan kaksi asiaa. Kutsuttakoon niitä tässä haaveiksi, vaikka tavoitteitakin ne voisivat olla.

1. Teen työni niin hyvin, että pienesti alkaneesta yhteistyöstä kasvaa jotain suurempaa.

Oman oppimiseni ja ajankäytön kannalta olisi hienoa, että pienten, yksittäisten projektien sijaan pääsisin mukaan laajempiin kokonaisuuksiin. Askel tähän suuntaan on jo otettu: helmikuun alussa solmin partner-sopimuksen erään asiakkaan kanssa ja lisää vastaavia on viritteillä.

2. Kehitän osaamistani kouluttajana.

Asiantuntemus toivottavasti lisääntyy työtä tekemällä ja tulevaisuudessa haluaisin hyödyntää sitä nykyistä monipuolisemmin. Osana tätä haavetta olen päättänyt heittäytyä ennakkoluulottomasti kaikkeen, jossa kouluttajaosaamiseni voisi karttua. Treenailin syksyllä vähän aikuisten mediakasvatuskouluttajana ja toivottavasti mahdollisuuksia vastaavaan avautuu myös jatkossa.

Ääneen sanottu on puoliksi toteutettu. Hyvillä mielin siis tulevaisuuteen!

P.S. Julkista kiitosta ansaitsevat useat tahot ja nythän on oikein oivallinen hetki tuota kiitosta jakaa. Aviomiehelleni kiitos kannustuksesta ja siitä, että ruokaa on pöydässä, vaikka vaimon tilipussi ei kovin paksu olekaan. Lapsille kiitos siitä, että edes yrittävät ymmärtää mitä äiti tekee työkseen. Tukiverkoille kiitos siitä, että rientävät apuun sairaustapauksissa ja muutenkin. Yrittäjäkollegoille siitä, että teidän kanssanne saa murehtia ja innostua sopivassa suhteessa. Asiakkaille kiitos siitä, että olette luottaneet osaamiseeni.